Poetessan tie

Poetessan tie on maailmaa nähneen runoilijattaren tarina. Hän arvostaa elämän ja luonnon kauneutta muttei kavahda karua todellisuuttakaan. Hänen elämäntehtävänsä on pukea näkemyksensä sanoiksi, maalata kuvia rakkaudesta ja sen menettämisestä, toivosta ja epätoivosta, ja ennen kaikkea ihmisyydestä.

Sanoituksen taustalla on runoilijatar Hilkka Pagánuksen (1913–1996) elämäntyö. Hänen runoissaan hallitsevana teemana oli luonto ja ihmisen suhde siihen. Hän ammensi inspiraatiota etenkin Etelä-Karjalassa viettämästään lapsuudesta.

Elämä suojelee, elämä lyö
Elämä antaa, elämä vie
Tuntematon on elämän tie

Elämä turmelee, elämä luo
Elämä torjuu, elämä suo
Elämän maljan tyhjäksi juon
Auringonlaskua viimeistä odotan

Tänä yönä nousen haaveratsun selkään
Sillä karkaan luokse suurten runojen

Kauneuden ja ikuisen onnen tunnen
Kestän elämän haurauden
Kannan runouden viittaa kunnes murenen
Palvon rauhaa ja sivistystä sydämen
Luotan kohtaloon

Kauneuden ja ikuisen onnen tunnen
Kestän elämän haurauden
Kannan runouden viittaa kunnes murenen
Palvon rauhaa ja sivistystä sydämen
Luotan voimaan suurten sanojen

Puumalan maisemat ikuistetaan
Monrepoon muistan puutarhoistaan
Palloni pintaa nakerretaan
Olen vain kulkija maan labyrinttien

Tänä yönä astun Ufon tähtilaivaan
Sillä lennän taakse maisten majojen

Kauneuden ja ikuisen onnen tunnen
Kestän elämän haurauden
Kannan runouden viittaa kunnes murenen
Palvon rauhaa ja sivistystä sydämen
Luotan voimaan suurten sanojen

Kauneuden ja ikuisen onnen tunnen
Kestän elämän haurauden
Kannan runouden viittaa kunnes murenen
Palvon rauhaa ja sivistystä sydämen
Luotan voimaan suurten sanojen